Sukulaissieluisuutta -nimen saanut konserttiohjelma ammentaa suomalais-ugrilaisten kansojen musiikista.
Illan säveltäjänimiä yhdistää myös heidän erityinen suhteensa vokaalimusiikkiin.
Einojuhani Rautavaaran ugrilainen dialogi vie matkalle paitsi ugrilaisten kansojen sielumaisemaan, myös modernistiseen 1970-luvun Suomeen. Kappaleen sävelkieli heijastelee pikemmin laulettua kuin puhuttua dialogia.
Vuonna 2013 sellisti Sol Gabettan tilauksesta syntynyt latvialaisen Pēteris Vasksin teos Castillo Interior viittaa 1500-luvulla eläneen pyhimyksen Ávilan Teresan samannimiseen kirjaan. Vaikka Vasksin musiikki koukkaa näin hieman muusta konsertin musiikista länteen, sen meditatiivinen tunnelma ja laulullisuus ansaitsevat paikkansa monitunnelmaisessa illassa.
Konsertin päättää Zoltán Kodályn duo viululle ja sellolle, joka lienee yksi tunnetuimmista tälle kokoonpanolle sävelletyistä teoksista. Kodály oli yksi Unkarin musiikkielämän merkittävimmistä hahmoista paitsi säveltäjänä myös pedagogina ja etnomusikologina. 1914 sävelletyssä, mutta vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen kantaesitetyssä teoksessa kuuluukin alueen kansanmusiikkiperinteet: rapsodiset soolo-osuudet, tavanomaisesta länsimaisesta taidemusiikista poikkeavat asteikot sekä kansanlaulumaiset melodiat.
