1700-luvun lopulla maaherra oli kuninkaalta luvan saatuaan määrännyt joukon kärsämäkisiä kokoontumaan ja katsomaan kirkon paikkaa. Päädyttiin siihen, että kirkko rakennetaan Pyhäjoen rantaan Kattilakosken partaalle seudun kauneimmalle ja sopivimmalle paikalle. Kärsämäen asutusta ja kirkkomatkaa ajatellen paikka oli sopiva. Kesäisin kirkkoon voisi tulla väkeä veneillään Pyhäjärveltä ja jopa kauempaa Hämeen- ja Savon lääneistä. Kirkko valmistui vuonna 1767. Kirkko oli hirsistä rakennettu pieni suora rakennus, jossa oli kirkkosalin lisäksi sakasti (sakaristo) ja pieni ulkoeteinen. Eteisen molemmin puolin oli kylmäkomerot ruumiiden säilyttämistä varten. Kirkon länsipäässä katon harjalla oli tuuliviiriin päättyvä kellotorni, jossa isomman kellon lisäksi oli kulkunen. Kulkusella annettiin merkki soiton aloittamiseen. Kirkko oli katettu paanuilla ja kirkon ympärillä oli hirsistä rakennettu paanuilla katettu aita (Kärsämäen seurakunnan historia. s. 29 – 32). 1700-luvulla uskottiin rakennuksilla olevan oma haltijatonttunsa. Niinpä oli ilman muuta selvää, että kirkollakin sellainen oli.

Vuonna 1842 valmistui nykyiselle kirkonkylälle Carl Ludvig Engelin piirtämä ristikirkko. Vanhan kirkon irtaimisto kirkonkelloineen siirrettiin uuteen kirkkoon ja vanha kirkko purettiin.

Inkeri Karvosen kirjoittaman satukirjan Paanutonttu ja Tarinakivet mukaan paanutonttu ei ollut kotiutunut uuteen kirkkoon, Niinpä tonttu pelasti itselleen muutaman paanun ja teki piilomajan vanhan kirkon raunioihin. Siellä tonttu sadun mukaan eleli hiljaiseloa aina siihen saakka, kunnes vuosituhannen vaihteessa tuoreen puun ja tervan tuoksu sai paanutontun kasvot loistamaan. Tarvitsihan uusi paanukirkko haltijansa!

Useimmille paanukirkon kävijöille tonttu ei näyttäydy, mutta huhu kertoo, että jotkut olisivat nähneet vilahduksen paanukirkon haltijasta. Ulla Vaajakallio on piirtänyt oman näkemyksensä tontusta kirjoihin Paanutonttu ja Tarinakivet sekä Paanutonttu ja taikapurje. Merja Sirviö piirsi paanutontun nykyisen olemuksen oman mielikuvansa mukaiseksi maalaukseksi. Kimmo Takarautio teki paanutonttu patsaan Merjan maalaaman kuvan mukaisesti.

Kirjastosta leijuu vieno tervantuoksu, sillä siellä on palanen paanuseinää. Paanun tuoksu varmistaa tontun kasvoille iloisen hymyn.